Tarujen mukaan jossain päin Etelä-Amerikkaa on kultainen kaupunki nimeltä Eldorado. Sitä on etsitty vimmatusti jo 1500-luvulta lähtien, mutta tuloksetta. Etsinnät ovat maksaneet tuhansien ihmisten hengen.
Oliko Eldorado koskaan olemassa, vai onko kyseessä pelkkä legenda? Siitä otamme selvää tässä artikkelissa.
Eldoradon legenda elää populaarikulttuurissa
Aloitamme matkamme kohti Eldoradoa siitä, miten tuhansia vuosia vanha taru koskettaa nykyihmisiä. Eldoradoa etsitään vieläkin päivittäin huippusuositussa Gonzo’s Quest -pelissä, joka löytyy lähes kaikilta nettikasinoilta.
NetEntin Gonzo’s Quest on vuonna 2011 julkaistu kolikkopeli, jossa seikkailee Gonzo-niminen konkistadori.
Hänen tarkoituksenaan on löytää kadonnut Eldorado ja sen mittavat kulta-aarteet. Pelissä on:
- 5 kelaa
- 20 voittolinjaa
- Palautusprosentti 95,97 %
- Bonuspeli ja ilmaiskierroksia
- Maksimivoitto 37 500 kertaa oma panoksesi
Jännittävä teema ja hyvät voitot ovat tehneet Gonzo’s Quest -pelistä todellisen kestosuosikin.
Myös vuonna 2020 ilmestynyt jatko-osa Gonzo’s Quest Megaways on ollut suosittu ja sitä tarjoaakin käytännössä jokainen paras netticasino. Eldoradon legenda on siis vahvasti läsnä netin pelisivustoilla.
Eldoradosta on tehty myös kirjoja, elokuvia ja musiikkia
Monet taiteilijat ovat inspiroituneet vanhasta tarinasta ja tehneet siitä omia versioitaan. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Edgar Allan Poen vuonna 1849 julkaistussa runossa ritari etsii Eldoradoa vielä kuolinvuoteellaankin
- Werner Herzogin vuonna 1972 julkaistu elokuva Aguirre – Jumalan viha käsittelee kullanhimoa
- Carlos Sauran vuonna 1988 ilmestynyt historiallinen elokuva El Dorado kertoo kultaista kaupunkia etsineestä retkikunnasta
- Carl Barksin vuonna 1952 julkaistussa sarjakuvassa The Gilded Man (Aku Ankka ja punainen postimerkki) esiintyy kullattu mies
- Don Rosan vuonna 1998 ilmestyneessä sarjakuvassa El Doradon viimeinen valtias (The Last Lord of El Dorado) ankat löytävät ja menettävät kultaisen kaupungin aarteet
- Iron Maiden julkaisi vuonna 2010 kappaleen nimeltä El Dorado
Populaarikulttuurin ansiosta kultainen kaupunki tulee varmasti jatkossakin säilymään ihmisten mielissä.
Mistä Eldoradon taru sai alkunsa?
Kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat Etelä-Amerikkaan 1500-luvulla, he kuulivat tarinoita intiaanien vanhoista seremonioista. Heitä kiinnosti erityisesti kullatun miehen seremonia, joka suoritettiin Guatavita-järvellä.
Kullattu mies oli intiaanien uusi kuningas, jonka pihkalla voideltuun ihoon oli siroteltu kultapölyä. Seremoniassa kuningas vietiin soutuveneellä keskellä järveä antamaan uhrilahjoja auringon jumalalle. Uhrilahjat olivat kultaisia esineitä, jotka siis päätyivät seremonian aikana järven pohjaan.
Espanjalaiset alkoivat etsiä kulta-aarretta järvestä. Tehtävä oli vaikea, mutta 1580-luvulla veden pintaa onnistuttiin laskemaan noin 20 metrillä. Sitten kaivanto romahti ja monet työntekijät hukkuivat liejuun.
Järvestä ehdittiin kuitenkin löytää muun muassa kultainen haarniska ja valtava smaragdi. Arvioiden mukaan järven pohjassa piilee edelleen noin 300 miljoonan dollarin edestä kultakoruja ja muunlaista kultaa.
Vuosien varrella on tehty lukemattomia etsintäretkiä
1500-luvulla eurooppalaiset löytöretkeilijät taivalsivat sinnikkäästi ympäri Amazonin sademetsiä löytääkseen Eldoradon. Lukemattomat retkikunnat koettivat onneaan, mutta kultaista kaupunkia ei löytynyt. Etsijät eivät kuitenkaan luopuneet toivosta, sillä tutkimattomia alueita oli vielä runsaasti jäljellä.
1580-luvulla levisi huhu, jonka mukaan espanjalainen Juan Martínez oli joutunut intiaanien vangiksi. Hänet vietiin Rupununin alueelle, jossa hän näki kultaisen kaupungin omin silmin. Kiinnostavaa kyllä, tässä tarinassa kaupungin nimi on Manoa ja siellä asuvaa kuningasta kutsutaan nimellä El Dorado.
Ei ole varmuutta siitä, onko Juan Martínez todellinen henkilö vai onko kyseessä täysin keksitty juttu. Joka tapauksessa tarina antoi uutta virtaa kaikille kultakaupungin etsijöille, ja etsintäretkiä jatkettiin vielä 1600-luvullakin ahkerasti. Vielä nykyäänkin Eldoradon legenda innoittaa kullanhimoisia seikkailijoita löytöretkille Etelä-Amerikkaan.
Etsintäretkien hirmuinen hinta
Tarujen kultaisen kaupungin etsintä voi kuulostaa jännittävältä seikkailulta, mutta todellisuudessa etsinnät ovat tuhonneet tuhansien ihmisten elämän. Suuri osa etsijöistä on jäänyt sille tielleen, eivätkä omaiset koskaan saaneet tietää, mitä heille tapahtui.
Vielä karumpi oli etsijöiden tielle osuneiden alkuperäisasukkaiden kohtalo. Kullanhimossaan löytöretkeilijät tappoivat viattomia ihmisiä täysin häikäilemättömästi, ja lisäksi he toivat mukanaan tauteja, joita Etelä-Amerikassa ei ollut aiemmin sairastettu. Alkuperäiskansoilla ei ollut vastustuskykyä näille sairauksille, ja niinpä kokonaiset kylät saattoivat kuolla konkistadorien tuomiin tauteihin.
Kullanetsinnän ympäristövaikutukset kauhistuttavat
Jo 1500-luvulla suoritettu Guatavita-järven kuivatusoperaatio osoitti sen, etteivät Eldoradon etsijät välittäneet vähääkään tekojensa seurauksista. He olivat valmiit tuhoamaan paikallisen luonnon täydellisesti saadakseen tarunomaisen aarteen haltuunsa.
Myöhemmin kultaa alettiin etsiä elohopean avulla. Elohopeaa käytetään vielä nykyäänkin kullan erottamiseen malmista, mutta samalla syntyy haitallista höyryä. Etelä-Amerikan vesistöissä uiskenteleekin kaloja, joiden elohopeapitoisuus on vaarallisen korkea. Kullan hinta on kuitenkin sen verran korkea, että ihmiset ovat valmiita ottamaan riskejä.
Oliko kultainen kaupunki todella olemassa?
Eldoradon arvoitus kiehtoo aarteenetsijöiden lisäksi myös tutkijoita. Historiasta ja kulttuuritutkimuksesta kiinnostuneet ovat vuosisatojen ajan yrittäneet selvittää, oliko Eldorado oikeasti olemassa vai ei.
Tuoreimpien näkemysten mukaan Juan Martínez saattoi olla oikeilla jäljillä kertoessaan käynnistään Manoan kaupungissa. Tutkijat ovat löytäneet merkkejä siitä, että kultainen kaupunki oli todella nimeltään Manoa, ja sen kuningas tunnettiin nimellä El Dorado. Aikojen saatossa nämä legendat ovat siis yhdistyneet.
Tutkijat ovat myös varmoja siitä, että kullatun miehen seremonia todella kuulunut intiaanien kulttuuriin. Esimerkiksi Maria Alicia Uribe Villegasin tutkimukset ovat osoittaneet, että muisca-intiaanit uskoivat kullan olevan jumalille mieluinen uhrilahja. He eivät pitäneet kultaa vaurauden merkkinä, vaan sillä oli ainoastaan seremoniallinen merkitys.
Yhteenveto
Eldoradon legenda kiehtoo ihmisiä vuosisadasta toiseen. Kultaista kaupunkia ja sen satumaisia aarteita on etsitty 1500-luvusta lähtien tuloksetta. Vielä nykyäänkin tarina elää vahvasti muun muassa elokuvissa ja kasinopeleissä.
Legenda sai alkunsa intiaanien seremoniasta, jossa uusi kuningas peitti ihonsa kultapölyllä. Kullattu kuningas upotti järveen kultaesineitä uhrilahjaksi jumalille.
Guatavita-järvestä löydetyt kultaesineet todistavat, että legenda ei ole täysin tuulesta temmattu. Todennäköisesti tarinaan on kuitenkin vuosisatojen kuluessa lisätty paljon kultaista väriä.