Kulta on ollut ja on edelleen yksi ihmiskuntamme arvokkaimmista jalometalleista ja tästä syystä kultamarkkinat ovat houkutelleet alalle myös monenlaisia huijareita. Koska kultaa on yritetty myös väärentää, on vuosien saatossa kehitetty erilaisia leimoja ja merkintöjä, joiden avulla pyritään todistamaan, että kyseessä on toden totta aitoa kultaa.
Suomessa kullasta valmistetut esineet tulee merkitä lain mukaan niin, että ne ovat tunnistettavissa. Kullasta valmistettujen tuotteiden leimaaminen ja merkkaaminen helpottaa aitojen kultatuotteiden tunnistamista sekä niiden alkuperän selvittämistä. Näin ollen, koska näiden leimojen ja merkintöjen käyttäminen on pakollista, myös ostaja voi luottaa näiden tuotteiden kultapitoisuuteen ja alkuperään. Virallisten leimojen tehtävänä onkin kertoa, että kyseinen tuote on sekä tutkittu että varmennettu alan virallisen toimijan kautta.
Kullan merkitseminen
Kun puhumme kullan merkinnöistä, viittaamme tällä kaikista kullasta valmistetuista tuotteista (yleisimmin korut) löytyvään pakolliseen leimaan, jonka tehtävänä on kertoa, kuinka paljon kyseiseen tuotteeseen on käytetty kultaa ja mikä kullan osuus on esineen kokonaispainoon nähden.
Alla olevasta taulukosta voit tarkistaa kullan merkinnät leimoin:
24 Karaatin kulta (lyhenne 24K)
Pitoisuusleima: 999
Kultapitoisuus: 99,90%
23 Karaatin kulta (lyhenne 23K)
Pitoisuusleima: 958
Kultapitoisuus: 95,8%
22 Karaatin kulta (lyhenne 22K)
Pitoisuusleima: 916
Kultapitoisuus: 91,60%
21 Karaatin kulta (lyhenne 21K)
Pitoisuusleima: 875
Kultapitoisuus: 87,50%
20 Karaatin kulta (lyhenne 20K)
Pitoisuusleima: 835
Kultapitoisuus: 83,50%
18 Karaatin kulta (lyhenne 18K)
Pitoisuusleima: 750
Kultapitoisuus: 75%
14 Karaatin kulta (lyhenne 14K)
Pitoisuusleima: 585
Kultapitoisuus: 58,50%
10 Karaatin kulta (lyhenne 10K)
Pitoisuusleima: 417
Kultapitoisuus: 41,70%
9 Karaatin kulta (lyhenne 9K)
Pitoisuusleima: 375
Kultapitoisuus: 37,50%
8 Karaatin kulta (lyhenne 8K)
Pitoisuusleima: 333
Kultapitoisuus: 33,30%
Esimerkiksi Suomessa kullan merkkaamiseen käytetään pitoisuusleimaa, jonka tehtävänä on ilmaista esineessä olevan kullan määrä promilleina. Kun pitoisuutta merkitään kultatuotteeseen, sen tulee olla aina vähintään se määrä, mitä tuote todellisuudessa sisältää, eli toisin sanoen leimaa alhaisemmat pitoisuudet – olivat ne sitten miten pieniä tahansa – eivät ole sallittuja.
Monissa ulkomaalaisissa tuotteissa voimme törmätä kultatuotteiden karaattipitoisuuteen tai karaattileimoihin, mutta nämä merkinnät eivät ole virallisia merkintöjä Suomessa. Suomessa myytävissä kultatuotteissa käytössä olevia merkintöjä ovat pitoisuusleimat, jotka ilmaisevat kullan pitoisuuden promilleina. Näitä voivat olla esineen kultapitoisuudesta riippuen esimerkiksi 375, 585, 750, 916 tai 999 (karaatteina nämä leimat vastaisivat 9K, 14K, 18K, 22K ja 24K). Ulkomailla taas voi törmätä pitoisuusleimaa useammin karaatteihin.
Miten merkkejä luetaan?
Kuten edellisessä kappaleessa esitellystä taulukosta voimme päätellä, suurin mahdollinen kullan pitoisuus on 24 karaattia (eli 24K, Suomessa leima 999), jossa kullan pitoisuus on vähintään 99,90%. Käytännössä katsoen 24 karaatin merkintä tarkoittaa siis sitä, että kyseinen kultaesine on puhdasta kultaa.
Jos kullasta valmistetussa tuotteessa on puolestaan 18 karaatin (18K) merkintä, niin tämä tarkoittaa sitä, että kyseisen tuotteen kultapitoisuus on 18/24. Kultapitoisuudet voidaan siis laskea myös prosentuaalisesti niin, että tuotteen ilmoitetut karaatit jaetaan 24:llä. Samaa laskukaavaa noudattaen voidaan esimerkiksi laskea, että 18 karaatin kultaesineessä kultaa on 75% (18/24=0,75), mistä myös Suomessa käytettävä promilleja hyödyntävä leimamerkintä ”750” kertoo.
Näin ollen, vaikka kaikissa maissa ei käytetäkään täsmälleen samoja merkintöjä ja leimoja, karaatit pystytään aina muuttamaan prosenteiksi tai promilleiksi, ja samaa kaavaa seuraten myös Suomessa käytettävät promillet on helppo muuttaa prosenteiksi ja tätä kautta karaateiksi.
Mistä puhdasta kultaa voidaan löytää?
Puhtaan kullan voi tunnistaa sille ominaisesta hyvin kullankeltaisesta väristä. Lisäksi puhdas kulta painaa todella paljon; esimerkiksi litran maitotölkkiä vastaava kultaharkko painaa yli 19 kiloa. Päinvastoin monia uskomuksia, puhdasta kultaa ei yleensä käytetä koruissa, sillä sen rakenne on hyvin pehmeä, jonka vuoksi se ei ole kestävää materiaalia.
Kaikkein arvokkaimmat korut käyttävät yleensä maksimissaan 18-22 karaatin kultaseoksia, muissa kultatuotteissa kullan pitoisuus liikkuu 8-14 karaatin paikkeilla. Suomessa 14 karaattia lienee sen kestävyyden ansiosta suosituin pitoisuus niin koruissa kuin sormuksissa.
Kullasta jäljelle jäävä osuus korvataan muilla kestävillä metalleilla, kuten kuparilla, sinkillä, nikkelillä tai hopealla. Näiden seosten avulla koruista saadaan käytössä huomattavasti kestävämpiä ja kovempia. Täyden 24 karaatin kultatuotteita emme siis löydä kovinkaan usein päivittäisessä käytössä olevista esineistä; tällaiset esineet ovat yleensä esimerkiksi kultaharkkoja, kultakolikoita tai osana erittäin arvokkaita (esimerkiksi museossa näytillä olevia) patsaita ja arvoesineitä.
Muita leimoja
Esineen kultapitoisuuden – oli se sitten karaatteina tai promilleina – lisäksi tuotteeseen voi olla merkitty myös muitakin leimoja. Esimerkiksi Suomessa myytävistä tuotteista voi löytää samaan aikaan jopa 4-5 eri leimaa. Jos puhuttaisiin siitä, millainen leimasarja olisi kaikkein kokonaisvaltaisin, olisi se sellainen tuote, joka sisältää nimileiman ja pitoisuusleiman lisäksi tarkastusleiman, vuosileiman ja paikkakuntaleiman. Näin yksityiskohtaiset merkinnät eivät kuitenkaan ole pakollisia, joten niitä ei läheskään kaikista kultatuotteista löydy.
Jos tuote sisältää yli yhden gramman kultaa, tuotteeseen tulee merkata kaksi pakollista leimaa, jotka ovat A. nimileima ja pitoisuusleima tai B. tarkastusleima ja pitoisuusleima. Kultatuotteen pitoisuus tulee siis merkitä aina. Nimileima puolestaan viittaa kyseisen tuotteen valmistajaan tai maahantuojaan, joka on vastuussa tuotteen aitoudesta. Nimileima on myös mahdollista korvata tarkastusleimalla, jonka tehtävänä on samalla tavalla varmentaa tuotteessa ilmoitettu kultapitoisuus.
Millaisia kultatuotteita ei tarvitse merkitä?
Poikkeus sääntöön ovat kullatut esineet, joita ei tarvitse merkata eikä leimata. Toisaalta on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kullattuja tuotteita, jotka ovatkin todellisuudessa valmistettu jostakin muusta materiaalista, ei myöskään saa myydä tai mainostaa kultana.
Samalla on syytä muistuttaa, että vaikka Suomessa laki määrää, että kultatuotteet on merkattava ja leimattava, näin ei välttämättä ole kaiken ulkomailta tuodun kullan suhteen. Ulkomailta ostettu tai tilattu kulta ei välttämättä vastaa suomalaisia leimoja ja merkintöjä koskevia standardeja, mutta samalla kultatuotteen alkuperä on aina mahdollista selvittää. Myös kultaseppä pystyy vahvistamaan esineen kultapitoisuuden, vaikka siinä ei olisikaan leimoja tai muita merkintöjä.